Lukijat

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hätähousu - minäkö..??

Juu, kyl myönnän.. Siitäpä tulikin mieleeni, että jos olet seurannut mun blogia jo jonnii aikaa ja hokassut kirjoitelmia, jotka jäävät ikäänkuin kesken. Puuttuu kuvat lopputuotteesta ja tekstikin tuntuu loppuvan kesken. Eipä hätää mitään - kun kuitennii nuo projektit tahon tehhä loppuun asti ja näpsytä myös loppuvaiheesta kuvia. Lisäilen niitä sit asianmukaisiin teksteihin, mut sehän ei nosta juttua etusivulle - kuten FBssa tapaa käydä, vaan juttu jääpi sille paikalleen, kun se on alunperin kirjoitettu. Tästä syystä suosittelen palaamaan keskeneräisiltä tuntuviin juttuihini, viikon tai pari, joskus kuukausienkin päästä, josko olisin saattanut jutunkin päätökseensä.

Jos huomaat jonkin vanhemman tekstini olevan keskeneräinen nyt tämän kirjoituksen jälkeen, olisin eri kiitollinen, jos vinkkaisit mulle siitä vaikka tämän postauksen kommentteihin.

Kiitos!

Tarve: Säilytin akryylimaalituubeille

Olen tullut hankkineesi setin Daler Rowneyn 12 ml:n akryylimaalituubeja, joiden myyntipakkaus ei soveltunut säilyttämiseen sitten alkuunkaan. 

Sain viikonloppuna Anjalta kivoja silmälasien suojalaatikoita, jotka pikasilmäyksellä vaikuttivat juuri passeleilta näille maaleille. 

Minähän sit laittelemaan tuubeja laatikkoon innoissani. No eihän se tietenkään mennyt kuin strömssöössä... Maalin väri on merkitty tuubiin lähelle korkkia, eli tuubit olisi saatava pysymään lootassa korkki kattoa kohti.


Näinhän siinä sitten kävi. Eipäs sit muuta kun mietintämyssyä päähän. 

Ensin aattelin, et rasian voisi lokeroida kartongilla, voisi toimia joo, mut en nyt jaksanut alkaa mittailemaan.

Mikä muu voisi toimia...? Styroksi... Juu-u, mut sitä leikatessa tulee ärsyttävää sähköistä palleroa ja palasta. Hylkyyn siis tämäkin idea. 

Pikkasen jouduin keskusyksikköäni patistamaan, mut sit välähti; se patjan pätkä minkä oon sullonu vaatekaappiin juurikin tällaisten tilanteiden varalle.

Kangassakset käyttöön ja patjasta pala irki.


Seuraavaksi piirsin lootaa apuna käyttäen leikattavan alan, jonka ihan summassa leikkelin noin sentin vahvuisiksi paloiksi.


Paloja trimmailin ihan perstuntumalla laatikkoon tuubien kanssa sopivan levyiseksi.

Ja voil'a jopas tulikin käyttökelpoinen kapistus.


Loput palaset visusti talteen, eihän sitä koskaan tiiä millon niitä taas tarttee.






sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tee-se-itse miessapluuna

Kaikki lähti taas tarpeesta - nyt piti saada miessapluuna Art Journalissa käytettäväksi. 

Kuinkas sopivasti sain Karolta viikonloppuna naistenlehtiä nivaskan ja yhdessä niistä löytyi Antti Tuiskusta rento seinäännojailukuva.

Siispä toimeen. Sivu irti lehdestä. Paperivarastosta lehtiö, jossa piirtoheitinkalvoja. Permanent markkeri, pikkusakset ja exacto-veitsi kynäpurkista esille. 


Sitten vaan kynällä piirustamaan Antin ääriviivat kalvolle. Halusin saada myös tuon "reikosankin" maskina käytettäväksi niin piirsin myös tuon oikean käden ja kyljen rajaaman alueen poisleikattavksi. 

Zigin liimaa tarvitsen tässä siis lähinnä sapluunan käyttämiseen. Eli kun maalaan tuolla sapluunan reunat ja annan liiman rauhassa kuivua toimii liima samaan tapaan kuin post-it lapuissakin. Niinpä ei väri pääse ihan niin vikkelästi vuotamaan sapluunan alle, kun ilman liimaa sabluunoita käyttäessä.


Liimailualustana ideavihko ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Joten nappasin hyllystä vanhan puhelinluettelon, jossa ei liimat sivujen välissä haittaa.


Riittävästi kuivuneeksi liiman tietää siitä, että se on muuttunut vaalean sinisestä läpinäkyväksi. 


Ja luonnollisesti sapluuna samantien testiin... Tosin päädyin kuitenkin käyttämään tuota maskiosaa.


Mustaa gessoa ja vaahtomuovilevitinkin sattuneesta syystä löytyi käden ulottuvilta, joten hommiin saman tien. 


Täytyypä myöntää, että tyytyväinen olen. Tosin liimausta täytyy tarkistaa erityisesti leuan kohdalta. Siinä maskin alle oli vuotanut pikkiriikkisen gessoa ja Antti sai pukinparran leukaansa. Mut sehän on Art Journalin suola - testaillessa sattuu ja tapahtuu, eikä lopputulos ole koskaan etukäteen selvillä.

Pakko näin jälkikäteen (16.2. Klo 22:39) lisätä vielä kuva valmiista Art Journalin aukeamasta, jolla tuota maskia käytin.


torstai 12. helmikuuta 2015

Pefleteistä leimasimiksi

Laatikon pohjalla on pyörinyt muutama saunapefletti, enkä ole niille keksinyt uutta käyttötarkoitusta - ennen kuin tänään. Saunaa tai -vuoroa mulla ei ole, joten alkuperäistarkoituseensa ei mulla ole käyttöä. Pefletit ovat mulle tulleet jonkin sukulaisen siivousvimman seurauksena, sillä olen kieltänyt kaikkia heittämästä lähestulkoon mitään roskiin, sen sijaan pyytänyt kiikuttamaan hylkytavaransa mulle.

Asiaan - sain päähäni askarrella itselleni leimasimia. 

Tarvittavat materiaalit löytyivät siis kotoa: kaksipuolista teippiä, sakset, peflettejä, kovamuovisia rasioita leimasinpohjiksi.

Ensin leikkelin pefletin rasian kannen malliseksi ja kiinnitin yhden levyn sellaisenaan rasiaan ikään kuin "mountiksi". Toisen leikkelin viistosti salmiakin mallisiksi (en mittaillut) paloiksi, kun olin ensin kiinnittänyt kaksipuolisen teipin tuonkin palan alle.

 Liimailin palat käsivaraisesti harlekiinimuodostelmaksi. Lopputulos oli oikein onnistunut.

Hetihän tuota testata piti.

Koska matskuja oli vielä paljon jäljellä päätin koittaa onnistuisiko stanssaamalla tekemään kivoja leimoja. Testiin otin Sizzixin Caged Bird stanssin.


Hienosti leikkaantui. Linnun liimasin ensin tasaiselle pelflettipohjalle, jonka trimmauksen jälkeen kiinnitin "palikkaani". Siiven leikkasin kahteen kertaan ja liimasin ne päällekkäin kirkkaalle kannelle linnun viereen. Kirkkaalle siksi, että siiven kohdistaminen paikalleen on mahdollista.

Näihin tuli lähes pakkomielle, joten leimoja taitaa syntyä vielä muitakin, kunhan kaivelen stanssilaatikkoani. Linnussa näkyy vaalea raita kohdalla, jossa peflettiin oli tullut naarmu, mitä en huomannut. Olkoon - tuo vähän luonnetta mukaan, saapi olla tässä se käsityön merkki.