Seuraajat

torstai 5. toukokuuta 2016

Hiding the Under Paper Roll - Aluspaperin piilotus

So this blog post is waaaaaaaay over due. Promised Sam in January to post this in "the near future" - did not - but hey, I'm writing it now.

Tää postaus on antanut odottaa itseään jo hetken. Lupasin Samille tammikuussa kirjoitella ja julkaista tämän lähitulevaisuudessa - no enpä sit julkaissu - mut hei, nythän mä tätä kirjoittelen.

The initial reason for this post was a discussion of different storage solutions in Kraafters Kommunity on G+ (the Best kraafting Kommunity in the whole wolrd wide web). I had been brain storming ideas on how to storage those cheap paper rolls that are just plain best paper for under papers when playing with any colors. I was working on my kitchen table as usual and was a bit annoyed it being wobbly and then it hit me. I need a bar of some sort between two legs of my table and slide the roll on it.

Alunperäinen syy tähän kirjoitukseen oli keskustelu Kraafters Kommunityssä G+:ssa (paras askarteluyhteisö, jonka netistä löytää). Olin mietiskellyt kuinka varastoisin Ikean halpispaperirullat, jotka ovat aivan parasta  mahdollista aluspaperisorttia minkä tahansa värien kanssa työskennellessä. Istuksin ruokapöytäni äärellä kuten aina ja olin pikkasen ärsyyntynyt sen huojumisesta.. mut siitä se idea sitten lähti. Tarttisin vain sopivan tangon, jonka virittelisin pöydän jalkojen väliin rullanpidikkeeksi.

That was the initial idea. - Tai se nyt oli se alkuperäinen idis.

But I had no metal rods lying around, so I had to improvise. - Vaan eipä ollut tankoja tähän hätään, piti siis improvisoida.

Went rummaging my stash and found a rather long cargo strap. Decided to go on with that. - Käänsin varastoni ympäri ja löysin melko pitkän kuormaliinan. Päätin et se saa olla justiinsa passeli.

The paper roll in question and the strap I used. - Rulla ja käyttämäni kuormaliina.

First took the table cloth of the section I was gonna strap my roll. - Pöytäliina sivuun siltä osalta pöytää, jonka alle rullan halusin.

Slided the strap through the roll. - Kuormaliina rullan läpi.

Tightened the strap so the roll was in perfet position. - Kiristys kunnes rulla oli hyvällä korkeudella.


Slid the lock to the side, besides one of the legs of the table. - Lukko sivuun pöydän jalan viereen.

Wrapped the excess around the leg. - Ylimääräisen liinan kieputin jalan ympärille.



There it is. - Liina paikalleen ja siinä se on.

I had to put this wooden clothes pin to keep the roll from unraveling it self on it's own. - Puinen pyykkipoika oli riittävä vastapaino sille, ettei rulla rullaantunut itekseen auki lattialle.

Some time later, I had my brother visiting me and he was bugged because of the bump at the table. Showed him my contraption. Immediately I saw him plan on a better solution. Of course his was fine tuned and included welding and such.. but the best part was, he promised to implement his idea too. And he kept his word. On a side note he tightened all the bolts and nuts and voilá the table stopped wobbling too. Gotta Love my bro.

Jokusen aikaa tämän toteutukseni jälkeen, veljeni oli kyläilemässä ja hällä meni hermo liinan aiheuttamaan möykkyyn pöytäpinnalla. Esittelin hälle syyn. Saman tien veljen naamasta näki, että parempi suunnitelma oli syntymässä. Tietenkin suunnitelmansa oli hienosäädetty ja siihen liittyi hitsaamista ja muuta vastaavaa.. parasta suunnitelmassa oli kuitenkin se, et hää lupasi sen myös toteuttaa. Hän myös piti sanansa ja sivutuotteena kiristi kaikki ruuvit ja mutterit pöydästä ja kappas kun lakkasi pöytä huojumasta. Pakkohan sitä on rakastaa.


So here's his Fine Tuned version of my idea. - Tässä veljeni kätten jälki.


Uusi alku - Fresh New Start

Kuten tiedätte on aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan haasteellista ja lisää haasteita tulee jokaisen nurkan takaa. Tuollainen aika tuli itselleni vastaan viimeisimmän blogipostaukseni aikoihin. Monesti olen miettinyt tätä blogia ja mitä tämän kanssa tekisin. Useasti on kyllä tullut postausideoita ja kuvatkin olen saattanut jo ottaa, mutta kirjoittamisen ajan tullessa... ei vaan ole jaksanut edes ajatella.

As You all supposedly know, there are challenging times in life, when everything you do is challenging and more of those you stumble upon frequently. Such a time met me last year, round the time of my last post. Many times Ive thought about this blog and what to do with it. Multiple times I've had an idea for a blog post, even took the photos for it... but when it came to write... nothing, not been able to even think.

Päätin kuitenkin antaa blogilleni vielä mahdollisuuden ja tavoitteenani on postata kahdesti kuukaudessa, aiheita en vielä kuitenkaan mieti. Lähiaikoina olen hurahtanut plannereihin ja ehkä sen kautta saisin suunnitelmallisuutta myös bloggaamiseen. Nähtäväksi jää.

I've decided to give my blog a chance and my goal is to blog twice a month, not thinking about themes though yet. Recently I've gone planner-mad. So maybe I can get my blogging organized too. We'll just see.

Toivoisin saavani tämän postauksen kommentteihin viestejä teiltä, jotka ette vielä ole lopettaneet blogini seuraamista, nähdäkseni montako teitä vielä on. Toivoisin kuulevani teiltä myös toiveita postausten aiheiksi - haluaisin postata sellaisista asioista, jotka teitä todellakin kiinnostavat.

I'd really hope getting messages in the comments from those of You who haven't given up on following my blog, to see how many there are still. I also hope hearing Your hopes and wishes for future blog post subjects - I'd so much liked to write on subjects that really interest You.




lauantai 4. heinäkuuta 2015

Colour Arte DT - Dream Team - Design Team Call

Kaikki lähti tästä pienestä pöllötaulusta, jonka kesäkuussa tein ihan omaksi ilokseni ja kokeillakseni onnistuisiko kanvaasin täyttäminen minultakin. Yksi asia johti toiseen ja minulta pyydettiin vastaavaa taulua kokonaisella pöllöperheellä. 

It all started with this small owl canvas, which I made just for fun and to see could I fill up a canvas. One thing led to another and I was asked to make somewhat similar canvas with a whole family of owls.


Näin valmistumisensa jälkeen projekti on saanut myös uuden funktion, sillä se toimii nyt myös työnäytteenä hakiessani Colour Arten Desing Teamiin. Voi niin toivon pääseväni työskentelemään heidän upeilla, kirkkailla väreillään - käykäähän kurkkaamassa itse miten nameja vesivärejä ja akryylivärejä heidän valikoimastaan löytyykään.

After finishing this project gets to serve an other function too, it's now also my submission project to apply to Colour Arte's Design Team. Oh I so wish to get to work with their gorgeous, bright mediums - go check them out yourselves, how yummy watercolours and acrylics they are carrying.

Tiimihakupostaukseen törmäsin puolivahingossa, kun kävin taas kuinka monetta kertaa Colour Arten nettisivuilla kuolaamassa Twinkling H20 vesivärejä ja Silks akryylilasuureja. Suomessa näitä on todella hankala saada käsiinsä, ellei tilaa esimerkiksi tuolta suoraan. En ainakaan ole löytänyt näille suomalaista jälleenmyyjää. Tällä kertaa unelmoinnista sameilta silmiltäni hokasin, että firmalla on samasta osoitteesta pääsy myös blogiin, joka esittelee heidän Design Teaminsa upeita teoksia. Luin postauksen toisensa jälkeen, kunnes vastaan tuli heidän ilmoituksensa DT-hausta

I came across their DT submission post by an accident, as I was yet again browsing their website, drooling on their Twinkling H2O's and Silks Acrylic Glazes.In Finland it's virtually impossible to get those, unless you order directly from Colour Arte. At least I haven't found a Finnish carrier. Despite my dream foggy eyes I noticed the tab to their blog in which their Design Team presents their fabulous projects, I read post after post, untill got to their DT submission post.

Lukiessani kirjoitusta sykkeeni nousi taivaisiin, kun huomasin haun olevan vielä voimassa ja jos hösseliksi pistäisin, ehtisin hakea mukaan. Tämä olisi siis toteutuessaan ihkaensimmäinen pestini DT jäsenenä. Tulostin kirjoituksen ja luin sen useaan kertaan ja totesin, että periaatteessa olisi aivan mahdollista minun hakea mukaan. Kädet täristen aloin kirjoittaa pyydettyä kuvausta itsestä ja vielä tärisevämmin käsin näpyttelin ensimmäisen vaiheen sähköpostihakemuksen Terri Sproulille joka on tiiminvetäjä.

As reading the post my heartrate skyrocketed, as noticed that the submission time had not ended yet and if I'd hurry, I could make my submission in time. This would my very first post as DT member if realized. I printed the post and read it over and over again and perceived it really would be possible me to enter the game. Hands shaking I started to write my bio for the first phase and with even more shaky hands tapped the email application to Terri Sproul who is the DT Leader.

Mutta mennäänhän itse projektiin.

But on to the project.

Tilaajan toiveiden perusteella piirustelin luonnoksen, joka oli puhelun aikana piirtynyt mieleeni. Visioni miellytti myös vastaanottajaa, joten polkaisin projektin käyntiin.

By orderers wishes I drafted a sketch, which had been drawn to my mind speaking with the buyer. My vision pleased her too, so I went on with my plan.



Taulun pohjaksi valikoitui 40cm x 50cm kokoinen kanvaasi. Piirsin pöllöstä sapluunan, jonka skannasin ja tulostin neljässä eri koossa (isä, äiti, tyttö ja poika), sillä halusin varmistua mittasuhteiden sopivuudesta ennen kuin tekisin lopulliset pöllöt vanhoista kirjojen sivuista leikellen.

15 3/4" by 19 1/2" canvas was selected to be the desired size. I drew an owl stencil, scanned it and printed in four different sizes (dad, mom,a girl and a boy), because I wanted to be certain of the scaling before cutting out the owl parts from old book pages.



Ensimmäiset olivat mielestäni aivan liian pienet ja tauluun olisi jäänyt liikaa hukkatilaa, joten suurensin pöllöjen kokoja järjestelmällisesti. Toisella yrittämällä koot miellyttivät silmää ja leikkelin pöllöjen osat vanhoista kirjojen sivuista.

The first ones were clearly too small and there would have been too much blank space, so I enlarged them systematically. On the second round the sizes pleased me, so went on and cut them out of the book pages.


Tiilikattoa varten sekoitin oman värin käyttäen Windsor-Newtonin akryylimaaleista punaista, ruskeaa ja keltaista saadakseni mieleiseni tiilenpunan. Tiiliä varten värjäsin munakoteloiden kansien suoria kansiosia. Pöllöjen vartalot väritin Tim Holtzin musteenlevittäjiä käyttäen Dylusionin Painteja käyttäen - ihanan voimakkaita värejä.

For the red tile roof I mixed my own colour using Windsor-Newton acrylics in red, brown and yellow. For the tiles I painted some straight parts of egg carton covers. The bodies of the owls I coloured with Tim Holtz's round ink blenders and Dylusions Paints - love those vibrant colours.


Kasasin kaikki pöllöt erillisinä kollaaseina ja väritin ne ennen tauluun kiinnittämistä. Siivet jätin vielä irrallisiksi sommittelun vuoksi. Värittämiseen käytin Paintien lisäksi Faber-Castellin Gelatoksia ja Artist PITT kyniä, yksityiskohtia lisäilin erilaisilla valkoisilla ja mustilla maalikynillä (Artist PITT musta, uniPOSCA valkoinen ja musta, Sharpien valkoinen ja Stabilon musta Write-4-all permanent).

I collaged the owls separately and coloured and detailed them before gluing on to canvas. Wings I left unattached at this point. To add more colour I used Faber-Castell Gelatos andd Artist PITT pens. Details I added with different white and black markers (Artist PITT black, uniPOSCA white and black, Sharpie white and Stabilo black Write-4-all permanent).


Tekstuuria taustaan saadakseni liimasin kanvaasille joitakin vanhoja kakkupapereita ennen taustan värjäämistä. Tekstuuria tein lisää esille telaamalla kevyesti pintaan valkoista gessoa. Taivaan väritykseen käytin Gelatosten värejä Lemon, Banana, Butterscotch, Orange ja Red Cherry.

To get some texture to the back ground I glued on some vintage paper doilies before adding colours. More texture I got brayering on some white gesso. For the colouring of the sky I used Gelatos in Lemon, Banana, Butterscotch, Orange and Red Cherry.


Edelleen lisäsin kolmiulotteisuutta taustalle Priman 3D gloss gelillä, jonka värjäsin Perfect Pearlsin Kiwillä. Taustan kuivuessa väritin pöllöt loppuun. 

To further add dimension to the back ground I added Prima's 3D gloss gel mixed with Perfect Pearls powder in Kiwi. As the back ground was drying I coloured the rest of the owls.


Kuivuneet munakennojen kannet leikkelin kattotiiliksi, jotka liimasin kiinni Liquitexin Matte Gel Mediumilla.

At this point the egg carton covers were dry, so i cut them up as roof tiles, which I glued on using Liquitex Mat Gel Medium.


Pöllöjen taustan tasoitin Liquitexin Modeling Pastella.

The base for the owls I leveled with Liquitex Modeling Paste.


Siivet kuvioin ennen kiinnittämistä Staz-onin musteilla leimaten, paitsi isäpöllön siivet, jotka kohokuvioin mustalla embossausjauheella.

The wings were textured by stamping with Staz-on ink, except for dad's, which were heat embossed with black embossing powder.



Pöllöjen paikoilleen liimaamisen jälkeen lisäsin vielä lisää väriä vatsasulkiin Derwentin Inktense Blockeista vesivärisiveltimellä. Varpaat ja nokat päällystin kerroksella Perfect Pearlin Kiwillä värjätyllä 3D gloss gelillä. Lisäsin myös jonkin verran Inka Goldeista metallihohtoa jokaiseen pöllöön. Varjostukset tein PITT penin mustalla sivellinkärkisellä kynällä, jälkeä sormella häivytellen.

After gluing the owls at their place, I added even more colour to the tummy feathers with Derwent Inktense Blocks using watercolour brush. The beacks and toes I covered with a generous layer of Perfect Pealr Kiwi dyed 3D gloss gel. I also added some complementary Inka Golds on every owl with my fingers. The shading was made using black brush tip PITT pen fading with my finger as went on. 

Pitäkäähän minulle peukkuja, että pääsen mukaan Colour Arten Desing Teamiin ja pääsen tulevaisuudessa tekemään entistä värikkäämpiä projekteja, joita jo vilkas mielikuvitukseni on alkanut kehittelemään. Kerron kyllä aivan varmasti täällä kuinka hakemukseni kanssa käykään. Parasta toivon.

Will you all keep your fingers crossed for me to be selected on this Colour Arte's Design Team and I get make even more colorfull and radient proects, that my overly lively imagination has allready started to develop. I'm sure to tell you here the outcome. Hoping for the best.











maanantai 8. kesäkuuta 2015

Maalikaukalo + Dylusions Paint = Ihania taustoja (Paint tray + Dylusions Paint = Gorgeous Backgrounds)

Facebookin Käsitellen -puodin seinällä esitettiin kysymys, miten maalikaukaloa voisi käyttää. Itselläni oli jo hankintahetkellä mielessä koittaa erästä tekniikkaa, jonka olen jossakin joskus nähnyt, mutten löytänyt enää alkuperäistä videota. Idea ei siis ole alkuperäisesti omani, mutta päätin tehdä siitä videon.

There was a question asked in Käsitellen -shop's page on Facebook about using paint tray. I've seen a video somewhere someday, but couldn't locate it so decided to do a video of my own. So the initial idea is not my own.

Tästä videoon (link to my video):


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ihkasen ensimmäinen You Tube videotutoriaalini - Aikun Ihana sukkatutoriaali

Koulun aloittaminen on ihan imppasen vähentänyt väkertelyä, mutta toisaalta sit tuonut jotain uutta kuvioihin. Sairastumisen vuoksi jäin ryhmättä yhdessä ryhmätyössä, jossa piti analysoida jonkun ryhmäläisen toimintaa. Koska olin itse oma ryhmäni, koitin keksiä, miten omaa toimintaani olisi helpointa analysoida. Päätin opetella videoimaan webkamerallani. Pelkkä videoiminenhan ei riitä, videon editointi ja You Tubeen lataaminen piti opetella myös.

Starting the studies has slowed my crafting a bit, but in other had has brought something else in my life instead. Due to illness I was left alone to work on this group project in which we were supposed to analyze one's own or other member's of the group action. As I was my own group, I tried to find a best  and easiest way to analyze my self. Decided on learning to make a video with my webcam. So had to also learn how to edit and load the video on You Tube.

Jotta videosta ei olisi tullut mahottoman pitkää päätin neuloa videolla lähes varrettoman sukan, varttahan voi sit kukin tehdä haluamaansa pituuteen asti. Pääpointtina videolla on siis tavassa, jolla jaan kantapään silmukat kantakavennuksiin ja minun tapani nostaa silmukat kantalapun sivusta. Kerron myös koko hässäkän logiikkaa videolla tekemisen lomassa.

To keep the video as short as possible I decided to make the sock almost without the cuff, knitted only five rows of K2P2 ribbing to start with. You can always knit your cuff as long as you like. To point in this video is my own way of dividing the stitches for turning the heel ja the way I pick up the stitches along the sided of the heel flap. On the video I'm explaining my logic a bit (but only in Finnish - sorry about that my foreign friends here).

Olen päätynyt ihan omaan tapaani tehdä sukkia (viidellä puikolla siis), koska olen huono noudattamaan kirjoitettuja ohjeita ja opettelemaan eri kokoisiin sukkiin nuita tarvittavia silmukkamääriä ulkoa. Halusin siis soveltaa oppimiani ohjeita siten, että logiikka toimisi joka sukkakoossa. Lopputuloksena on tullut harvinaisen useaan jalkaan sopiva sukkamalli. Kärkikavennuksissa olen päätynyt useiden vaihtoehtojen viidakosta käyttämään nauhakavennusta, sillä siitä saan kaikkein siisteimmän, eikä kavennuskohtien viereen synny vastaavia reikiä, kun monen muun tyyppistä kärkeä tehdessä mulla on käynyt, ellen ole muistanut hurjasti lankaa kiristellä.

I've come up to knitting socks in my own way (with five needles - European way), because I'm so bad in following instructions on the dot and learning all needed measurements and stitch counts for different sizes of socks. I wanted to adapt all I've learned and make my own instructions keeping it simple as possible and functioning on any sock size. There are many ways of knitting the gusset - mine is very simple, you decrease stitches on every round instead of having simple rounds in between. The result is quite a comfortable heel on almost any foot. For the toe part decreases I've tried almost every method in the books and chose the one I'm using most of the times, because I've learned that the result is the neatest that way.

Käytössäni on Logitech HD Webcam c525, jolla saa teräviä still kuvia, mutta videota kuvatessani huomasin, ettei tuo tahdo pysyä liikkeessä mukana ja kuva on paikoin epäselvää - onneksi asia videolta kuitenkin selviää.

I'm using Logitech HD Webcam c525 with witch you can get sharp still images, but filming I learned it has difficulties  keeping up with the motion and the picture is quite blurred at times.

Videon editoin Windows Live Movie Makerilla - ei ole muuten hätäisen hommaa se, ei todellakaan. Raakamateriaalia tuli kaikkinensa noin kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia eli juurikin aika, jossa kutasen yhden liki varrettoman koon 38 sukan. Editoimisen jälkeen video on edelleen 37:11 pituinen. Editoimiseen meni aikaa noin kuusi tuntia, jonka jälkeen sen muutamiseen You Tubeen kelpaavaan muotoon vei kolmisen tuntia ja valmiin videon lataaminen You Tubeen otti saman kolmisen tuntia. Ihan yht'äkkiä ei siis videotutoriaalin värkkääminen käy. Ehkä kokemuksen kautta oppii joitakin niksejä, joilla hiukan helpommin ja nopeammin hommasta suoriutuisi. Se jääpi nähtäväksi.

For editing I used Windows Live Movie Maker - note: editing is not something you love to do if You're even half as impatient as I am, not indeed. I got over two hours of raw material, the time in which I knit a sock from cuff to toes in my own size. After editing the video is still 37:11 in length. It took me six hours to edit, three hours to change the format in You Tube compatible form and another three hours to load up to You Tube, So it's not a quick thin to do. We'll see it it get's any easier and faster after learning some more. 

Tässä kuitenkin lopputuotokseni (so here's the vid):



Jossakin vaiheessa voin lisätä tähän artikkeliin myös kirjoitettuna videon ohjeen, jos joku katsoo sen tarpeelliseksi - laitahan viestiä kommenttikenttään, jos näin on. Kiitos!

Someday I might add a written instructions, should any of you request it - leave a comment if you do. Thanks for bearing with me!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hätähousu - minäkö..??

Juu, kyl myönnän.. Siitäpä tulikin mieleeni, että jos olet seurannut mun blogia jo jonnii aikaa ja hokassut kirjoitelmia, jotka jäävät ikäänkuin kesken. Puuttuu kuvat lopputuotteesta ja tekstikin tuntuu loppuvan kesken. Eipä hätää mitään - kun kuitennii nuo projektit tahon tehhä loppuun asti ja näpsytä myös loppuvaiheesta kuvia. Lisäilen niitä sit asianmukaisiin teksteihin, mut sehän ei nosta juttua etusivulle - kuten FBssa tapaa käydä, vaan juttu jääpi sille paikalleen, kun se on alunperin kirjoitettu. Tästä syystä suosittelen palaamaan keskeneräisiltä tuntuviin juttuihini, viikon tai pari, joskus kuukausienkin päästä, josko olisin saattanut jutunkin päätökseensä.

Jos huomaat jonkin vanhemman tekstini olevan keskeneräinen nyt tämän kirjoituksen jälkeen, olisin eri kiitollinen, jos vinkkaisit mulle siitä vaikka tämän postauksen kommentteihin.

Kiitos!

Tarve: Säilytin akryylimaalituubeille

Olen tullut hankkineesi setin Daler Rowneyn 12 ml:n akryylimaalituubeja, joiden myyntipakkaus ei soveltunut säilyttämiseen sitten alkuunkaan. 

Sain viikonloppuna Anjalta kivoja silmälasien suojalaatikoita, jotka pikasilmäyksellä vaikuttivat juuri passeleilta näille maaleille. 

Minähän sit laittelemaan tuubeja laatikkoon innoissani. No eihän se tietenkään mennyt kuin strömssöössä... Maalin väri on merkitty tuubiin lähelle korkkia, eli tuubit olisi saatava pysymään lootassa korkki kattoa kohti.


Näinhän siinä sitten kävi. Eipäs sit muuta kun mietintämyssyä päähän. 

Ensin aattelin, et rasian voisi lokeroida kartongilla, voisi toimia joo, mut en nyt jaksanut alkaa mittailemaan.

Mikä muu voisi toimia...? Styroksi... Juu-u, mut sitä leikatessa tulee ärsyttävää sähköistä palleroa ja palasta. Hylkyyn siis tämäkin idea. 

Pikkasen jouduin keskusyksikköäni patistamaan, mut sit välähti; se patjan pätkä minkä oon sullonu vaatekaappiin juurikin tällaisten tilanteiden varalle.

Kangassakset käyttöön ja patjasta pala irki.


Seuraavaksi piirsin lootaa apuna käyttäen leikattavan alan, jonka ihan summassa leikkelin noin sentin vahvuisiksi paloiksi.


Paloja trimmailin ihan perstuntumalla laatikkoon tuubien kanssa sopivan levyiseksi.

Ja voil'a jopas tulikin käyttökelpoinen kapistus.


Loput palaset visusti talteen, eihän sitä koskaan tiiä millon niitä taas tarttee.






sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tee-se-itse miessapluuna

Kaikki lähti taas tarpeesta - nyt piti saada miessapluuna Art Journalissa käytettäväksi. 

Kuinkas sopivasti sain Karolta viikonloppuna naistenlehtiä nivaskan ja yhdessä niistä löytyi Antti Tuiskusta rento seinäännojailukuva.

Siispä toimeen. Sivu irti lehdestä. Paperivarastosta lehtiö, jossa piirtoheitinkalvoja. Permanent markkeri, pikkusakset ja exacto-veitsi kynäpurkista esille. 


Sitten vaan kynällä piirustamaan Antin ääriviivat kalvolle. Halusin saada myös tuon "reikosankin" maskina käytettäväksi niin piirsin myös tuon oikean käden ja kyljen rajaaman alueen poisleikattavksi. 

Zigin liimaa tarvitsen tässä siis lähinnä sapluunan käyttämiseen. Eli kun maalaan tuolla sapluunan reunat ja annan liiman rauhassa kuivua toimii liima samaan tapaan kuin post-it lapuissakin. Niinpä ei väri pääse ihan niin vikkelästi vuotamaan sapluunan alle, kun ilman liimaa sabluunoita käyttäessä.


Liimailualustana ideavihko ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Joten nappasin hyllystä vanhan puhelinluettelon, jossa ei liimat sivujen välissä haittaa.


Riittävästi kuivuneeksi liiman tietää siitä, että se on muuttunut vaalean sinisestä läpinäkyväksi. 


Ja luonnollisesti sapluuna samantien testiin... Tosin päädyin kuitenkin käyttämään tuota maskiosaa.


Mustaa gessoa ja vaahtomuovilevitinkin sattuneesta syystä löytyi käden ulottuvilta, joten hommiin saman tien. 


Täytyypä myöntää, että tyytyväinen olen. Tosin liimausta täytyy tarkistaa erityisesti leuan kohdalta. Siinä maskin alle oli vuotanut pikkiriikkisen gessoa ja Antti sai pukinparran leukaansa. Mut sehän on Art Journalin suola - testaillessa sattuu ja tapahtuu, eikä lopputulos ole koskaan etukäteen selvillä.

Pakko näin jälkikäteen (16.2. Klo 22:39) lisätä vielä kuva valmiista Art Journalin aukeamasta, jolla tuota maskia käytin.


torstai 12. helmikuuta 2015

Pefleteistä leimasimiksi

Laatikon pohjalla on pyörinyt muutama saunapefletti, enkä ole niille keksinyt uutta käyttötarkoitusta - ennen kuin tänään. Saunaa tai -vuoroa mulla ei ole, joten alkuperäistarkoituseensa ei mulla ole käyttöä. Pefletit ovat mulle tulleet jonkin sukulaisen siivousvimman seurauksena, sillä olen kieltänyt kaikkia heittämästä lähestulkoon mitään roskiin, sen sijaan pyytänyt kiikuttamaan hylkytavaransa mulle.

Asiaan - sain päähäni askarrella itselleni leimasimia. 

Tarvittavat materiaalit löytyivät siis kotoa: kaksipuolista teippiä, sakset, peflettejä, kovamuovisia rasioita leimasinpohjiksi.

Ensin leikkelin pefletin rasian kannen malliseksi ja kiinnitin yhden levyn sellaisenaan rasiaan ikään kuin "mountiksi". Toisen leikkelin viistosti salmiakin mallisiksi (en mittaillut) paloiksi, kun olin ensin kiinnittänyt kaksipuolisen teipin tuonkin palan alle.

 Liimailin palat käsivaraisesti harlekiinimuodostelmaksi. Lopputulos oli oikein onnistunut.

Hetihän tuota testata piti.

Koska matskuja oli vielä paljon jäljellä päätin koittaa onnistuisiko stanssaamalla tekemään kivoja leimoja. Testiin otin Sizzixin Caged Bird stanssin.


Hienosti leikkaantui. Linnun liimasin ensin tasaiselle pelflettipohjalle, jonka trimmauksen jälkeen kiinnitin "palikkaani". Siiven leikkasin kahteen kertaan ja liimasin ne päällekkäin kirkkaalle kannelle linnun viereen. Kirkkaalle siksi, että siiven kohdistaminen paikalleen on mahdollista.

Näihin tuli lähes pakkomielle, joten leimoja taitaa syntyä vielä muitakin, kunhan kaivelen stanssilaatikkoani. Linnussa näkyy vaalea raita kohdalla, jossa peflettiin oli tullut naarmu, mitä en huomannut. Olkoon - tuo vähän luonnetta mukaan, saapi olla tässä se käsityön merkki.

torstai 27. marraskuuta 2014

Arvonta

Hyvittelenpä teitä Rakkaat lukijani sen johdosta, että Bloginamun arpominen on viivästynyt. Vaikka edellisessä postauksessa kerroin arpovani 2 pakettia, jos tulee arpoja vähintään 25 ihmiselle - lähellekään ei päästy, mutta päätin arpoa silti kaksi jouluista askartelupakettia.

Paketti 1
5 vihreää neliökorttipohjaa ja kuorta,
vihreän ja vaaleanpunasävyisiä 15x15cm kuviopapereita
Zazz kullan värinen kimalleliima
4 puista nappia
punaisia ruusunnuppuja ja valkoisia pikkuruusuja niput kumpaakin
viidenlaista nauhaa ja
paketti 1,5mm strasseja 12 eri sävyssä.



Ykköspaketin voitti: Bisse =) onnea! Osoite multa jo löytyykin, joten laittelen tämän lähipäivinä tulemaan.

Paketti 2
5 vihreää neliökorttipohjaa ja kuorta,
vihreän ja vaaleanpunasävyisiä 15x15cm kuviopapereita
Zazz turkoosin värinen kimalleliima
kuutta erilaista nauhaa ja
punaisia ruusunnuppuja ja valkoisia pikkuruusuja niput kumpaakin


Kakkospaketin voittaja on: Tuikku - Onnea! Kunhan saan yhteystietosi, lähtee tämäkin paketti matkaan.

Seuraava arvonta järjestettäneen blogaajan nelikymppisten kunniaksi maaliskuun alkupuolella. Tämän postauksen kommentteihin voisi heitellä ideoita, mitä arvonnassa arpoisin.

PS; Pahoittelen kuvien laaduttomuutta.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Bloginamu ja arvonta

Nyt juhlistetaan kunnolla, ensimmäinen syy juhlaan on blogini 1-vuotissynttärit, jotka olivat jo 28.8.2014, toinen syy 10 ihanaista blogiini jäseneksi liittynyttä ja nyt vielä kävijälaskurin pompsahtaminen yli 5000 käynnin. Eikä unohtaa sovi Keskustalon Joulupuodin uutta tulemista, eli avaamme puodin ajalle 13.11.-23.12.2014. Mahtavaa ja ihanaa.

Arpoja arvontaan saat:

1. Tykkäämällä Aikun Ihana -sivusta Facebookissa
2. Liittymällä blogini jäseneksi
3. Linkittämällä FB-sivuni ja/tai blogini omalle FB sivullesi tai blogiisi.
4. Tykkäämällä Keskustalon Joulupuoti -sivusta ja jakamalla tuon puotisivun omassa profiilissasi.

Tiedon arpojesi määrästä saan, kun jätät kommentin tähän postaukseen: kommenttiin siis vähintään, montako arpaa sinulle tulee ja s-postiosoitteesi.

Mahdollista siis saada 4 arpaa.

Jos arpoja tulee vähintään 25 eri henkilölle arvon kaksi askartelupakettia. Nyt juuri en ehdi paketteja kasaamaan, mutta laitan tähän hetimiten kuvat arvottavista paketeista, kun ehdin ne kasailemaan.

Osallistumisaika 12.11.2014-22.11.2014 klo 16 - arvonnan suoritan illalla 22.11.2014 ja voittajille ilmoittelen henkilökohtaisesti, jos löytyy yhteystiedot, muutoin huutelen täällä ja FB sivullani.

Keskustalon Joulupuodin avajaiset ovat huomenna to 13.11.2014 klo 12-18, joten nyt sinne viimeisiä silauksia laittelemaan.




perjantai 31. lokakuuta 2014

Mielenkiinnosta oma laskelma villasukkien hinnasta

Törmäsin juuri mielenkiintoiseen artikkeliin, jonka kirjoittaja laskee kuvitteellisen esimerkin avulla, minkä verran käsin kudottujen 37-39 villasukkaparien hinnaksi tulisi, jos huomioitaisiin kaikki yrittäjän menot ja päälle lisättäisiin vielä pieni kateprosentti. Alkuperäiseen artikkeliin pääset tästä.

Tuon perusteella koitan tähän laskea tällaisen kotikutojan menoilla villasukkien hinnan.

Oletuksena: Sukkapariin käytetään yhteensä 150grammaa 7veljestä lankaa (4,30€/kerä = 28,67€/kg) ja 8 työtuntia (oma keskiarvo perussukille), sukkiin kiinnitän askartelukaupasta ostetut tägit, joihin leimaan Aikun Ihana -logon ja blogiosoitteen ja kirjoitan käsitn tuotetiedot. Tuotantoerään lasken 10 sukkaparia.

Tässä hinnottelulaskelmassa huomioin siis materiaalikulut, työkustannukset, ulkopuoliset palvelut ja myyntikatteen.

Materiaalikulut

Villan menekki 10 pariin on siis 10 x 150g = 1,5kg. Haen langat paikallisesta marketista, jonne edestakainen matka n. 20km ja autoni syö tuolla matkalla 95E polttoainetta n.2 litraa ja eilen tuon polttoaineen hinta näkyi olleen 1,53€/l eli polttoaineeseen = 3,06€.

* Materiaalikulut: 1,5 x 28,67€ + 3,06€ = 46,07€ (4,61€/sukkapari)

Työkustannukset

Yhden parin neulomiseen minulta menee keskiarvoisesti kahdeksan tuntia, eli kymmenen parin neulomiseen aikaa kuluu 80 tuntia. Tässä laskelmassa määrittelen tuntipalkaksi tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen mukaisen minimituntipalkan.

Sivukuluja en tässä laske, koska en tee yrittäjäpohjalta (sivukulut sisältäisivät Yel- ja muut vakuutukset, sekä lomaa kartuttavan osuuden).

* Työkustannukset: 80 x 8,77€ = 701,60€ (70,16€/sukkapari)

Ulkopuoliset palvelut

Sukkiin tarvitsemani tägit haen paikallisesta askartelukaupasta. Jossa Inkssentials kraft tagit maksavat 4,20€/20kpl ja matkaan kaupalle ja takaisin menee n. 14km ja auton kulutus on sama kuin lankojen hankintamatkalla. Musteen ja leimasimen käytölle en laske hintaa, enkä tuoteselosteen kirjoittamiselle.

* Ulkopuoliset palvelut: (4,20€ / 20 *10) + (1,12l * 1,53€/l) = 2,10€ + 1,71€ = 3,81€ (0,38€/sukkapari)

Edellä mainituista muodostuu siis vasta nk. omakustannehinta: 46,07€ + 701,60€ + 3,81€ = 752,11€ (75,21€/sukkapari)

Myyntikate

Määritän tässä myyntikatteeksi suht alhaisen 15% , jolloin veroton myyntihinta saadaan jakajalla 0,85.

* Veroton myytihinta: 752,11€ / 0,85 = 884,84€ (88,49€/sukkapari)

Realiteettihan on, ettei kukaan maksa perusvillasukkapparista 88,50€ hintaa - puoletkin siitä herättäisi jo kysymyksiä "silkistäkö oot nämä kutonut ja kullatuilla puikoilla?".

Artikkeli siis herätti pohtimaan omien sukkien hinnottelua ja heräämään siihen todellisuuteen, että myyn kyllä liian halvalla tuotoksiani tuolla markkinoilla - laskelmassahan ei ole laskettu myyntitapahtumiin reissaamista ja siellä käytettyä aikaa lainkaan - kuitenkin kuljen markkinoilla n. 60km säteellä kotikaupungistani, jolloin markkinapäivinä ajoa tulee 120km.

En kuitenkaan usko nostavani sukkahintojani edes puoleen laskelman hinnasta, kolmannesta (n.30€) saatan harkita. Nähtäväksi jää.

Kommentteihin toivoisin mielipiteitä sukkien hinnaksi, jonka itse tämän kirjoituksen (ja alkuperäisen artikkelin) luettuasi oikeasti voisit maksaa sukkaparista.

Kiitän ja kumarran!


Toinen kerhoilta 29.10.2014 klo 17:30-n.20

Keskiviikkona kerhoiltiin Annen luona. Illan aikana väännettiin rautalankaa. Itselle kyseistä laatua ensimmäinen kerta. Illan emännän taas voi sanoa olevan aivan pro tässä hommassa, vai mitä ajattelette; kuvassa Annen tekemiä rautalankatöitä.

  
Toisen kuvan vispilät ovat allekirjoittaneen tekosia ja taustan siivilä Annen käsialaa. Oli pakko saada sekin kuviin, jotta muistaa ottaa hanoista vanhat suodattimet talteen vaihdon yhteydessä.


torstai 16. lokakuuta 2014

Ekat kerhominit

Nyt oon sit saanut hommat alulle ja tän illan nukkiskerhossa askarreltiin postilaatikoita ja silityslautoja. Laudan sain valmiiksi, mutta postilootaan täytyy vielä kirjoittaa "posti" ja ehkä joku kuva maalailla - nähtäväksi jääköön.


Pöllökortti poikineen

Parin kymmenen pöllön parvi syntyi syyskuun puolella.